Voiko hermoston ohjelmointeja muuttaa?

Keho on viisas mutta hermosto välillä suorastaan kettumainen. Sen tehtävä on reagoida ja pitää sinut hengissä - ei onnellisena tai hyvinvoivana. Ja sitä tehtävää se sitten suorittaa, kyselemättä että oliko nämä vaaranpaikat nyt oikeesti hengenvaarallisia ja että onko tästä jatkuvasti valppaana olosta sinulle pitkäkestoisesti hyötyä. 

Nykymaailma eroaa paljon siitä mitä se on ollut meidän hermoston kehittyessä. Luolamiehenä vähemmän oli tarvetta säikkyä työsähköposteja tai altistua jatkuvalle hälylle ja aistitulvalle. Nuotion tuijottelu oli se punavalo joka hoiti hermostoa kuntoon.

Kun hermosto oppii reagoimaan kaikkeen liiankin nohevasti ja tämä kierre jatkuu katkaisemattomana, edessä on usein jonkin tasoinen uupumus. Ajattelen että  Korona on ollut meidän hermostolle niin sairautena kuin poikkeustilana järkyttävä kuorma ja ajattelen että sen vaikutukset näkyy meissä vieläkin. Huomaan monen asiakkaan edelleen puhuvan että poikkeustilan jälkeen tai sairastetun koronan jälkeen olo ei ole ollut enää sama.

 Nykymaailman meno, muut elämän haasteelliset kokemukset ja sekä mahdollisesti sukupolvien välittämät traumat jotka on voinut aiheuttaa sitä että on jo synnytty ison stressikuorman ja stressihormonien kanssa. Pikkuhiljaa näistä kasaantuu yksilötasolla paljon kuormaa, joka näkyy ja tuntuu. 

Huomaat sen siitä että hermosto jää jatkuvaan ylivireyteen mm huonoina yöunina, jatkuvana suorittamisena, levottomuutena, aivosumuna, pysähtymisen vaikeutena, väsymyksenä joka ei helpota sisäisenä tykyttävänä tunteena, ärstytyksenä ja itkuherkkyytenä. Lihakset ei palaudukkaan treenistä ja maitopurkin kaatuessa kaatuu koko maailma. Kun taas lamaannut, et ehkä enää pääsekkään sängystä ylös ja keho ottaa kovat keinot käyttöön. Nyt on tosi kyseessä ja tää tyyppi on saatava pysähtyy. Joskus olo saattaa sahata kaikkien näiden olotilojen välillä. 

Saatat huomata että huonot yöunet ei parane, pimeällä huoneella, kahvin pois jättämisellä tai hyvällä unihygienialla tai uudella sängyllä. Väsymys ei helpota nukkumalla tai lepäämällä. Kivut alkaa kroonistua ja jumpista ei enää ollutkaan hyötyä kunnon kohottamiseen kun syke hakkaa hulluna jo seisomaan noustessa. Noin niinkun esimerkiksi.

Hermosto on oppinut pitkässä juoksussa epäedukkaan tavan toimia ja se alkaa pitää lähinnä kaikkea uhkana. Saatat huomata vaikkapa allergioiden pahenevan ja ennen normaalin kauppakäynnin tuntuvan aivan mahdottoman ahdistavalta. Hermosto näkee uhkia kaikkialla ja se pistää kehon autonomiset toiminnot sekaisin. Jollain vähemmän, jollain enemmän. Oireet voi olla todella yksilöllisiä ja on hankala määritellä, mihin kaikkeen hermoston tila voikin vaikuttaa. Voiko tätä kaavaa muuttaa?

Kyllä voi. Hermosto ja aivot on todettu neuroplastisiksi eli ne pystyy muokkaantumaan.

Neuroplastisuus

Vanha koira siis oppii uusia temppuja. Kyse on vain siitä että sinä alat tietoisesti kouluttaa itseäsi uusiin tapoihin reagoida. En väitä että se tapahtuu helposti, vaan se vaati paljon toistoja, jonkin verran sinnikkyyttä mutta erityisesti sitoutumista ajatukseen että aion muuttaa tämän ja harjoittelen aina uudestaan ja uudestaan. 

En ajattele että hermostoa uudelleen ohjelmoimalla parannetaan sairauksia, vaikka olenkin lukemattomia tarinoita lukenut jossa sairaudetkin on voitettu. Ajattelen että jokainen mistä tahansa sairaudesta kärsivä hyötyy vakaammasta hermostosta ja rauhallisemmasta olosta sekä luottamuksesta mitä se usein tuo tullessaan. 

Itse nimittäin alkuun halusin juurikin parantua, kuinka luonnollinen toive, mutta silloin työskentelyäni ajoi pakonomainen tarve olla jotain muuta kun on. Ei mikään paras viesti hermostolle alkaa hellittää....

On useita eri tapoja ohjelmoida itseään uusiksi. Mieli on yksi vahva keino, mutta jos keho yhteys on huono, mielen käyttämisen  tehot ei pääse oikeuksiin. Siksi kehon äärelle pysähtyminen ja kehon ja mielen yhdistäminen on tärkeää.  Tämä aihe on niin laaja että tän purkamiseen ei riitä yksi eikä kaksi blogia ja aiheesta voi lukea lukuisia kirjojakin.  Joten sen sijaan että pureutuisin tekniikoihin ja tieteeseen, pureudun kokemukseeni. Se on jotain mitä juuri minä voin antaa sinulle ja koen että siinä on minun paikkani.

Koska tämä kokemuksen polku on luonut minun tapani yhdistää asioita, minun tapani nähdä maailmaa ja sinä voit ottaa sieltä mukaasi sen mikä koskettaa sinua.

Oma polkuni hermoston uudelleen ohjelmoinnissa 

Aloitin hermostoni uudelleen ohjelmoinnin migreenin kanssa. Kärsin todella vakavista migreeni oireista jotka vei toistuvasti jäätävän ja loppumattoman kivun vuoksi tiputukseen. Minulla oli usein jopa 28 kohtausta kuukaudessa. Sain migreenin pienimmistäkin asioista. Käänsin pään väärään asentoon, aurinko, jollain oli tuoksua, iso tunnereaktio yllätti, joku ruoka-aine ei sopinut. Aloitin homman karsimalla kaikki ärsykkeet pois, mutta enhän halunnut elää elämää lasikuplassa. Ei se ollut elämää. Se oli minun kohdalla välttämätön vaihe, mutta ei lopullinen hoitokeino. 

Kun kirjoitan tätä minulla on satunnaisesti migreenejä joiden kanssa koen pärjääväni kivasti. En siis väitä että olisin parantanut migreenin, olen vain muuttanut kehon ja hermoston tapaa reagoida ärsykkeisiin. Migreeni laukeaa nykyään oikeastaan liiallisesta kuormituksesta ja väsymyksestä tai jostain minulle super triggeristä, joita on muutama. Muut triggerit ei juurikaan vaikuta. Voin oleilla hajusteiden kanssa, ottaa aurinkoa ilman aurinkolaseja jne. Olen matkalla luopunut kolmesta migreenin estolääkkeestä (mukaan luettuna biologinen lääke) sekä kohtaus lääkkeistä. Kaikki lääkkeet oli tarpeellisia, enkä olisi tässä ilman niitä. Minun polkuuni ne kuului oleellisena keinona.  Olen kuitenkin palannut siis aikaan ennenkuin migreeni kroonistui ja oikeastaan vähän parempaankin. Krooninen migreeni kesti minulla vuosia, ehkä 7vuotta. 

Kun karsin ensin ärsykkeet pois, aloin opettaa itselleni että kaikki on hyvin. Kun tuli joku migreeniä aiheuttanut asia eteen se automaattisesti loi minulle paniikin ja ahdistuksen, kuten ajatuksen "minun on päästävä pois tästä hajusta, kohta alkaa migreeni". "Apua en voi syödä tätä ruokaa." Tuo ahdistus itsessään provosoi migreeniä ja sain sen siis joka tapauksessa. 

Aloin opettaa keholle ja mielelle että kaikki on hyvin. En yrittänyt enää taistella jokaista oiretta vastaan. Harjoittelin hyväksymään sen, mitä juuri sillä hetkellä tapahtui, ja rakentamaan turvallisuuden tunnetta sen keskelle. Aloin myös puhua ärsykkeistä kauniimmin ja positiivisemmin. En enää sanonut ettei ne sovi minulle vaan  kerroin mielessä itselleni että vaikka minua ahdistaa tämä tuoksu, meillä rakas hermostoni on kaikki hyvin. Taika ei tapahtunut hetkessä, vaan askel kerrallaan oireet ja ahdistus niiden äärellä lieveni. Hermosto oppi, että ehkä tähän kaikkeen ei olekkaan tarvetta reagoida näin agressiivisesti.

Yhdistin harjoitteluun kehollisia harjotteita. Somaattiset harjoitukset sopi minulle, ne rentoutti, rauhoitti ja loi yhteyttä ja turvaa kehoon. Pystyin kohtaamaan hankalan oloni turvallisesti. Näin mielikuvissani itseni terveenä, sellaisena joka ei reagoinut ärsykkeisiin. Sellaisena että pystyin tekemään asioita ja liikkumaan kodin ulkopuolella. En enää käyttänyt sanoja tuo aiheuttaa minulle migreeniä vaan ajattelin että harjoittelen olemaan tämän asian kanssa rauhassa. 

Askel. Toinen askel. Muutama taaksepäin ja epätoivoa ja liikaa yrittämistä. Takaisin luottamukseen ja olemiseen ja taas askel eteen. Lopulta pystyin pienentämään lääkityksiä ja vuoden kuluessa kaikki jäi kuin itsestään pois ja aloin pärjätä tavallisilla särkylääkkeillä tai lääkkeettömästi vain rentoutuen ja luoden turvaa kivun äärellä. 

Tämän lisäksi minulla oli ruokavalio joka minua tuki, neurabalance, terapia ja energiahoidot. Tarvitsin tukea useasta lähteestä luodakseni uusia polkuja hermostooni ja aivoihin. 

Miksi kerroin tätä tarinaa?

Siksi että sinäkin tietäisit että on mahdollista muuttaa hermoston tapaa reagoida. Se on aika hidasta puuhaa, mutta kaiken sen vaivan arvoista. Kukaan meistä ei tiedä miten paljon kukakin voi saada omiin hermoston reagointi tapoihin apua. Haluan myös muistuttaa että minun kohdalla ei todellakaan ole ollut yhtä asiaa joka olisi ratkaissut haasteita. Kyse oli isosta kokonaisuudesta ja tuesta monesta suunnasta. 

Sittemmin olen käyttänyt tätä samaa ajatusta ja tapaa ohjelmoida hermostoa ja kehon tapaa regoida moniin eri asioihion. Krooniseen niskakipuun, asioista triggeröitymiseen, toimintamalleihin jotka ei palvellut. Aloin ystävystyä hermostoni kanssa ja ymmärtää kehoani.

Tarinani muistuttaa siitä, ettei krooninen aina tarkoita sitä, ettei mikään voisi muuttua. Vaikka sairaus ei poistuisi, oireet, toimintakyky ja elämänlaatu voivat muuttua merkittävästi. Isoin oppiläksyni onkin ollut juuri sen hyväksymisessä että kaikkea ei voi eikä tarvitse muuttaa, mutta asioihin voi joka tapauksessa suhtautua eri tavalla. 

Työssäni yhdistän asioita ja eri tapoja työskennellä

Rakastan yhdistää myös työssäni hermosto viisautta, kehoyhteyttä ja kehollista työskentelyä, mielen työskentelyä sekä energian tutkimista ja muuttamista. Olen huomannut usealla tasolla työskentelyn olevan tietyllä tapaa syvempää ja se voi tuntua siltä kuin homma nopeutuisi ja helpottuisi ja irrallisia palasia loksahtelisi kohdalleen.

Kun aloin rohkeasti yhdistää työssäni asioita, niinkuin tein omalla matkallani, aloin huomata myös asiakkaissa vaikuttavampia olotilan muutoksia. Enemmän luottamusta ja enemmän toivoa siitä että voi itse vaikuttaa tilanteeseen positiivisesti, ilman että meidän tarvitsee tietää tai toivoa lopputulosta. Riittää että on läsnä itselleen ja uskaltaa ajatella asioista uudella tavalla, luoda turvaa hermostolle ja rauhaa mieleen ja kehoon. 

Seuraavassa blogissa pureudutaan eri tasoilla työskentelyyn. Siihen mitä se tarkoittaa käytännössä. Pysytään kuulolla!

 Lempeyttä ja toiveikkuutta päiviisi. <3

Rouhealla lempeydellä Eveliina