Kuka olen

Olen siis Eveliina Nenonen, rouhean lempeä tyyppi jonka mielestä lokerointi joutaa romukoppaan. Jokainen täällä meistä ansaitsee tulla nähdyksi ja kuulluksi ihan sellaisena kuin on. Elämä on jatkuvaa muutosta ja sinäkin muutut kokoajan, on aika kurja ajatus että kelpaisi vain jonkunlaisena versiona eli mahdollisesti vain hetkisen koko elämänsä ajasta. Se että hyväksyy itsensä ja hyväksyy elämän sellaisena kuin se on ja arvostaa jokaisen mielipidettä ei ole keltään pois. Itseasiassa koen että silloin pystyy olemaan toiselle aidosti läsnä, arvostaen ja tukien.

Tykkään puhua asioista suoraan ja rehellisesti ja opettelen jatkuvasti olemaan rehellisempi myös itselleni.  Olen muuten kirjoittanut esittely tekstinikin monta kertaa uusiksi, aina kun koen että olen laskeutunut lähemmäksi todellista itseäni. Jokainen pois riisuttu rooli muuttaa ilmaisua itsestäni. Se mikä pysyy on se, että olen täällä sinua varten. Näkemässä sut. Kuulemassa sut. Ehkä vähän syvemmältä kuin arvaatkaan. Teen työtäni intuitiivisesti mutta erittäin juurevasti.

Minun tarinani

Kivusta vaurauteen

Tiedän, pyöräytit otsikon nähdessäsi ehkä silmiäsi. No minäpä kerron, ei tämä rahaan liity. Kun ihminen elää kroonisten kipujen kanssa joihin ei löydy apua, ajautuu tilaan jossa elämästä tulee jonkin sortin henkiinjäämistaistelu. Asiat ympärillä menettää merkityksen ja sitä sukeltaa omaan kipukuplaansa ja tuntuu lähinnä siltä että elämä vain köyhtyy. Tulee vain aina enemmän asioita listalle joita et voi tai et jaksa tehdä. Olin ennen sairastumistani varsinainen sähikäinen joka teki paljon ja ehkä vähän enemmänkin. Pysäytys oli aika raju, kun ei pystynytkään enää siihen mihin oli tottunut ja mitä rakasti. 

Kun elämä "köyhtyi", piti alkaa kiinnittää huomio sellaisiin asioihin mitä minulta ei voitu ottaa pois. "Vaurautta" minulle elämääni toi siis enemmän sisäiset asiat. Elämän kokemus, oppimani asiat, kyky nauttia pienistä asioista, yhteys johonkin suurempaan, yhteys omaan sisimpään-sieluun ja sydämeen. Tunnetaidot, ratkaisukeskeisyys, hellittäminen, hymyily. Ihmissuhteet, asioista inspiroituminen ja mahdollisuuksien näkeminen esteiden sijaan.

Tajusin että en voi ripustaa onneani, vaurauttani vain tekemiseen ja ulkoisiin asioihin. Minun oli löydettävä hyvinvointi keskelle kaikkea...noh, rehellisesti, paskaa. Oli löydettävä vauraus elämääni haasteiden kanssa. Ja kun aloin löytää rauhan ja sisäisen hyvän olon se alkoi näkyä myös fyysisessä hyvinvoinnissa. Ja vieläpä erittäin merkittävästi. Vauraus siirtyi sisältä myös ulkoisiin asioihin.

Sairastan reumaa, migreeniä ja minulla on kroonisia kipuja. Koin että noin 7 vuoden ajan kunto vain heikkeni vaikka mitä tein ja vuonna 2024 korona lopulta pisti kehoni todella sekaisin. Menetin toimintakykyni lähes kokonaan ja alkoi pitkä toipumisen tie. Uupumus oli valtava, kivut kovat ja se johti ammatin vaihtoon ja uudenlaisen elämän elämiseen. Elämä meni siis kokonaan uusiksi ja tästä polusta syntyi myös Rouhea lempeys ja työni joka auttaa ihmisiä pysähtymään itsensä äärelle. Löytämään tasapainoa ja hyvinvointia kaikenlaisiin lähtökohtiin. Etsiessäni apua omiin haasteisiin, hoksasin että asioista syntyi valtava intohimo ja koen että tälle polulle minun kuuluikin tulla, että voin auttaa muita.