Vakaampi hermosto tarkoittaa kurjuudesta luopumista

Arki kuluttaa

Ei ole nykypäivänä ihme että me tarvitaan palauttavia toimia, joudumme vakauttamaan hermostoa vaikka sen kuuluisi vakauttaa meitä. Arki on hektistä ja vaatimustaso on kova. jatkuva kehitys ja tehokkuus työpaikoilla, vaatimukset vanhemmuuteen ja ystävyyteen ovat kovia. Ei siitä mihinkään pääse. Paljon puhutaan myös sukupolvisesta taakasta ja sodan jälkeen rakennetusta Suomesta. Tällä kaikella on vaikutuksensa jotka on ikäänkuin kertaantunut sukupolvelta toiselle. Ollaan vähän niinkuin opittu elämään tietynlaisessa kurjuusajattelussa. Tehty on kun on ollut pakko. Ja on ollutkin, mutta onko enää?

Jatkuva suorittaminen on nimittäin hermostolle aika hurjaa. Ylivireys paukuttaa monella vuosi toisensa perään päällä ja keho unohtaa miltä se rauha tuntuu. Palautuminen sakkaa ja keho ei hellitä automaattisesti missään kohtaa. Minulla suorittajuus vei juuri tuohon. 

Kovat kivut oli niin valtava kuormitustekijä ja kun siihen yhdistettiin sisukkuus tehdä vaikka koskee niin paketti oli valmis. Toipuessani tulin tämän otsikon ajatuksen äärelle. Täytyy sanoa että vaikka olen aina ollut positiivinen ihminen ja keskittynyt hyvään, se ei lopulta kantanut. En jaksanut vuosien kipujen jälkeen enää hymyillä. Jäin pohtimaan että kuinka paljon nautin kurjuudesta, vaikka olenkin positiivinen perusluonne. Kun pysähdyin kysymyksen: Mitä hyvää migreeni minulle antaa? olin hetken hiljaa. Ei kai kukaan voi nauttia migreenistä! 

Kurjuus

Kurjuudessa vellomisella saat huomiota. Kurjuudessa velloo helposti iso osa ympäristöstä joten pieni valittaminen saa kuulumaan porukkaan. Tää on sellainen mitä en oikeasti halunnut myöntää mutta se oli tapahtunut ikäänkuin salaa. Luulen että monella tämä alitajuinen huomion tarve lähtee lapsuudesta. Kipeänä saat extra huomiota, hellittelyä ja koet itsesi tärkeäksi. Hassua, että alitajunta vie tuon äärelle tiedostamatta yhä uudelleen. Aikuisenakin joku osa kaipaa sitä huomiota. (Ja toinen asia, kun migreeni tuli päälle, minun ei tarvinnut osata sanoa ei, vaan migreeni teki sen puolestani. Tämä vei rajojen asettamisen äärelle, josta lisää joku toinen kerta.)

Jokatapauksessa, myönsitpä tai et nauttivasi jollain tasolla kurjuudesta, vakaampi hermoston tila tarkoittaa silti kurjuudesta luopumista. Kun hyvä ja rauhallinen olo lisääntyy, ei ole enää tilaa niille huonoille fiiliksille niin paljon. Vakaampi hermoston tila tarkottaa mulle myös luottamusta. Silloin luottaa että asiat järjestyy ja ennen katastrofin aiheuttaneet asiat tuntuukin pieniltä ja arkisilta. Kurjuus siis vähenee. Ehkä saat tästä kiinni.

Rauha pelottaa

Kuinka moni on käyttänyt vastaavaa lausetta, tai joku läheinen on käyttänyt? "Nyt on mennyt niin hyvin ja kun sanon tän ääneen niin varmasti jotain pahaa tapahtuu kohta. "

Tuo hyvän olon kanssa istuminen olikin itsellekin ihan saakelin pelottavaa. Niin on monelle asiakkaallekin. Silloin käsitellään tuota pelkoa, sitä "kuka on" ilman kurjuutta, kipuja, ahdistusta? Kun minun krooninen migreeni jota oli parhaillaan 28pvä kuukaudessa alkoi hellittää otetta ja viimeisestä sairaalareissusta oli jo vuosi, alkoi jäätävä ahdistus. Mitä tekee ihminen jolla ei jatkuvasti koske päähän. Pelotti niin perkeleesti. Pelotti ajatus siitä että migreeni ei enää rajoita, minun pitäisi ihan itse asettaa rajani ja päättää mitä teen ja minkä verran teen. Pelotti että jos teen yhdenkin virheliikkeen palaan bumerangina takaisin sairaalaan tiputukseen. Tämä on tuonut useita kerroksia tutkittavaksi. Kun pääsee eteenpäin, pelko hiipii kysymään että oletko nyt ihan varma että tämä hyvä olo on kivaa?

Olen siis käytännössä istunut hyvän olon kanssa ja rauhotellut itseäni että tää on ihan ok. Saa tuntua hyvältä, minulla on lupa siihen. Minulla on myös lupa voida hyvin vaikka jollain muulla vierellä menisi päin persettä. Saan olla kiitollinen hyvästä olosta. Ja älä huoli Eveliina, migreeni varmasti muistuttelee olemassa olostaan. Ja niin se on tehnytkin. Ei se pois ole hävinnyt, mutta nykyään sen kanssa elelee pääsääntöisesti ihan kivasti. Se toimii ikäänkuin suuntaviittana. "nyt olet suorittanut turhan paljon, huilaahan välillä"

Sinulla on lupa voida hyvin

Myös sinulla on lupa voida hyvin. Kirjoitin aiheesta, koska tätä ei moni käsittele. Sitä vaan tuumataan että "Olisit onnellinen kun on asiat hyvin!" Mutta kun tuo onnellisuus voi vuosien kurjuuden jälkeen pelottaa niin pirusti. Jos sitä ei kukaan osaa sanottaa ja kohtaa sinun kanssa, saatat huomata miten hermosto hakeutuu sinne tuttuun ja turvalliseen kurjuuteen takaisin. 

Joten toivon sinullekkin rohkeutta kohdata tämä: Sen sijaan että kysyisit "Miksi minulle ei tapahdu mitään hyvää?" ihmettelisit "Mikä pitää minut kiinni kurjuudessa?"

Rouhealla lempeydellä Eveliina