Palautumisen taito

Olen istunut lukemattomia tunteja yritykseni ydin ajatusten äärellä. Kieltämättä kun jouduin luopumaan terveydellisistä syistä kampaajan työstäni olin hukassa. Todella hukassa. Erittäin kaukana itsestäni, vaikka olikin aina kuvitellut eläväni omannäköistä elämää. Tässä hetkessä olen äärimmäisen kiitollinen että sain luopua kampaajan urasta ja lähteä kipuillen luomaan uutta. Juuri nyt olen selkeyden äärellä, kuitenkin yhtä tietämätön kuin kuka tahansa muukin että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta se riittää. Selkeys tässä hetkessä ja tuo palautumisen taito. Aina voi palata sinne polulle mitä oli kulkemassa, takaisin itseensä ja omien arvojen äärelle. Tuo palautumisen taito on myös nyt se maaperä, missä yritykseni juuri nyt seisoo. Palautumista arjesta, elämästä ja palautumista itseen.

Työ joka tukee palautumista

Juuri nyt istun kirjoittamassa kesäisessä viileydessä, nauttien ulkoilmasta ja ympäristöstä ja kirjoitan pinnistelemättä ja puskematta. Välittämättä edes siitä mitä ajatuksia virtaa ja mitä ihmiset minun ajatuksista on mieltä. Iltapäivän taas vietän lähityössä reikihoidon, tarotulkintojen ja palauttavan ryhmäohjauksen merkeissä. Erilaisia asioita, joissa kaikessa on ytimessä palautuminen jollain tasolla. Olen mutkien kautta löytänyt itselleni monipuolisen työn joka palvelee minua ja jossa voin palvella monia muita.

 Ja voi veljet että me tarvitaankin sitä palautumista todella monella tasolla. Arjen pienissä hetkissä, työpäivän jälkeen, treenien jälkeen. Silloin kun on riidellyt puolison kanssa tai lapsi aiheutti pari lisälyöntiä hurjilla tempauksillaan. Lopulta isossa kuvassa palautumista itsensä äärelle. Aika moni meistä hukkaa arjen keskellä itsensä ja lopulta kuormittuu valtavasti. Todella usein luokseni tullaan niissäkin tilanteissa kun ei oo mitään hajua mistä ite tykkää, mitä edes haluaa ja miksi väsyttää niin maan perkeleesti. 

Millä tasoilla puhun hermoston vakauttamisesta ja siitä palautumisesta jossa hermostolla on iso rooli?

Alkuun puhuin sillä tasolla kuin moni muukin. Vagushermon aktivoimisesta, taistele pakene tilan kesyttämisestä, ylivireydestä, alivireydestä. Siitä miten kuormittunut hermosto on todella monen sairauden ja oireen taustalla tai ainakin kivasti buustaamassa sitä. Oon puhunut siitä miten hermoston rauhottaminen lievittää kipuja, stressiä jopa iho-oireita ja vaikka mitä. Lääketiedekin tunnistaa stressin vaikutukset terveydessä. Heillä ei vain oikein ole mitään keinoja tarjota sen selättämiseen. Kuka tietää, ehkä joku päivä sieltä saa palvelusetelin vaikkapa minun luo tai esimerkiksi sensomotoriseen valmennukseen tai mihin tahansa rentoutukseen. 

Metodeina puhun mm somatiikasta, reikihoidosta, hermostoviisaista työkaluista, kehoyhteydestä ja vaikkapa yinjoogasta ja meditaatioista sekä hengitysharjoituksista sekä turvasta. 

Olen kuitenkin jahdannut sitä juurisyytä. Miksi me ylipäätään tarvitsemme nykypäivänä rauhottaa meidän hermostoa kun alkuperäinen suunnitelma kun ihmistä luotiin oli että autonominen hermosto toimii automaattisesti. Tai näin minä sen olen käsittänyt. Tästä kirjoittelen joku päivä syvemmin. Sairastuin itse hermostonsäätelyhäiriöön ja se kyllä vei kokemaan mitä on kun keho ei toimi ollenkaan oletetusti ja miten pitkä tie on alkaa kouluttaa hermostoa uusiksi. Onneksi hermosto ja aivot on neuroblastiset eli muovautuvat koko eliniän, joten kun ne muokkautui kohti epäkuntoa on täysin mahdollista muokata niitä takaisin kohti tasapainoa. Koin paljon asioita mitä ei kymmenistäkään lukemistani kirjoista löytynyt, vaikka tavallaan sitten löytyi kun alkoi nitoa oppimiaan asioita yhteen. 

Tämä juurisyyn äärelle laskeutuminen ei kuitenkaan poista tarvetta kaikille nuille työkaluille. Me tarvitaan niitä aivan valtavasti. Ja erityisesti tarvitaan sellaisia keinoja mitkä tuntuu sujahtavan omaan arkeen ja minkä äärelle palaa aina uudestaan ja uudestaan. 

Tavoitteenahan meillä on kaikessa palautumisessa hyvä, rauhallinen, turvallinen mutta samaan aikaan motivoitunut, innostunut ja elämänmyönteinen olo. Eikös vain. Arki sitten heittää haasteita ja pompataankin hiukan pois tuosta tilasta. Normaalia, mutta yhtä normaalia olisi että illalla ei tarvitisi sitten lopulta pyöritellä sitä katastrofi ajattelua mielessään vai voisi rauhassa ja levollisena nukahtaa ja valmistautua uuteen päivään. 

Puhun siis palautumisesta nykyään myös sillä tasolla että lopulta, tehokkainta on palata oman ytimen äärelle. Kehoyhteyteen, sieluyhteyteen ja rakastaa itseään niin paljon että automaattisesti valitsee elämäänsä asioita jotka tukee juuri sitä omaa hyvinvointia. Esimerkin kautta muutkin alkaa tehdä niin ja tasapaino leviää ympärillekkin. Uskon että ihminen joka elää linjassa itsensä kanssa ja on ehkä kokonaan luopunut itsensä pienentämisestä ja itsensä sättimisestä sekä jonnenjoutavista vaatimuksista itseäkohtaan ja oppinut arvostamaan omia tarpeita, elää tasapainoisen hermoston kanssa. Kun osaa valikoida itselleen työn joka ei ketuta joka hetki, löytää puolison kanssa yhteisen sävelen ja antaa lähellään olla ihmisiä jotka tukee ja kannustaa ja aidosti nostattaa sinua ei hermostolla ole tarvetta olla kokoajan ylivirittynyt. Kun itseä arvostaen valitsee lautaselle omaa hyvinvointia tukevaa ruokaa miettimättä mitä mieltä naapuri oli oman lautasen sisällöstä ja kun oppii liikkumaan tavoilla jotka sopii sinun keholle, ei sinun egolle niin johan alkaa arki olla rauhallisempaa. 

Matka itsen äärelle voi olla pitkä ja luulen että se ei koskaan tule valmiiksi. Ainakin itse koen olevani jo perillä ja samaan aikaan aivan helvetin kesken. Se on itseasiassa hitsin siistiä. Arki kolahtaa mullekkin todella usein päälle, mutta tiedän että minulla on tuo palautumisen taito ja minulla on taito pyytä apua ja kyky ottaa sitä vastaan.  Joskus sitä osaa palautua nopeammin, joskus hitaammin. 

Palaan näiden äärelle ehkä pala kerrallaan isommin. Vapaus on yksi iso teema elämässänin sekä tuo flow tila josta puhuin. Eli kirjoitan silloin kuin pääsen tuohon flow tilaan, en aio pakottaa ulos yhtäkään sanaa. Niin paljon elämässäni olen vääntänyt väkisin ja olen toki saanut pirusti myös aikaan. Ehkä ikäkin tekee jo sen että haluaa elämän olevan helpompaa ja vaivattomampaa. 

Rouhealla lempeydellä Eveliina <3

Kirjasuosituksia: 

Airikka Nurmela- Ymmärrä hermostoasi

David Eagleman- Aivot, ihmisen tarina

Harri Virolainen- Mielen voima